Paikalliskoordinaatistolla tarkoitetaan hankkeen tietomallien yhteistä koordinaatistoa, jossa mallit julkaistaan ja yhdistelmämalli käsitellään (tunnetaan myös nimellä projektikoordinaatisto). Paikalliskoordinaatisto asetetaan siten, että sen origo (0,0,0) on suhteellisen lähellä itse rakennusta, korkeussuunnassa N2000-merenpinnan tasossa ja X/Y-suunnassa enintään muutaman sadan metrin päässä kohteesta, mutta ei koskaan kohteen sisällä.
Rakennusvalvontaan mallit toimitetaan pohjoissuuntaisina, kuten asemapiirros. Tällainen karttapohjoisen suuntaa noudattava paikalliskoordinaatisto lienee jatkossa yleisin, koska Suomessa ei muuta yleistä määritelmää tietomallien paikalliskoordinaatistosta ole.
HUOMAA: Mallin paikannuksen kannalta on tärkeää, että käytössä on karttapohjoinen, eli GK-projektiossa olevan kaupungin pohjakartan mukainen pohjoissuunta. Karttapohjoisen suunta on hieman eri kuin vaikkapa Google Mapsin käyttämä napapohjoinen tai kompassin osoittama magneettinen pohjoinen.
Kohteen jaetun paikalliskoordinaatiston rinnalla suunnittelijoilla on suunnitteluohjelmistonsa sisällä käytössä oma suunnittelukoordinaatistonsa eli sisäinen koordinaatisto. Malleja ei julkaista tähän sisäiseen koordinaatistoon, mutta siinä on käytännöllistä työskennellä ohjelman sisällä. Piirustusarkilla tasopiirustukset julkaistaan kuitenkin tavallisesti sisäisen koordinaatiston suuntaisina.
Archicadissa rakennus mallinnetaan yleensä siis sisäiseen koordinaatistoon ns. 'suoraan’ ja pohjoissuuntaiseen paikalliskoordinaatistoon kierrettynä malli julkaistaan Mittauspisteen (Survey Point) pohjoissuunnan avulla. Myös DWG-kuvia voidaan julkaista karttapohjoisen suuntaisina, mikä helpottaa niiden käyttöä mallien kanssa.
Sisäisen koordinaatiston origon on sujuvinta toimia myös paikalliskoordinaatiston origona. Mittauspiste sijaitsee tällöin projektin sisäisen koordinaatiston origon X/Y-koordinaateissa (jota merkkaa musta ruksi Archicad-pohjassa, ja mittauspiste on oletuksena sen päällä). Yhteinen origosijainti tekee etenkin aineiston kiertämisestä karttapohjoiseen/-sta mahdollisimman selkeää ja virheiden mahdollisuus pienenee.
Korkeussuunnassa rakennuksen 1. kerros (Suomessa ensimmäinen maanpäällinen, muissa maissa “Ground Floor/Grundgeschoss”) on hyvä pitää sisäisen koordinaatiston korossa 0,00. Etenkin hankkeen alkuvaiheissa kerrosten korkoasema merenpinnasta usein vielä tarkentuu ja näin korkojen asettaminen on sujuvinta, muutoksiin riittää usein vain merenpinnan korkeusaseman muokkaaminen, eikä jokaista kerrosta tarvitse erikseen käsitellä. Todelliset korot saa aina esiin valitsemalla viitekoroksi merenpinnan.
Paikalliskoordinaatiston origo kuitenkin sijoitetaan merenpinnan tasoon, eli Mittauspisteelle asennetaan negatiivinen Korkeusasema mallin sisäisen origon suhteen, kuten yllä esimerkkikuvassa.
HUOMAA: Archicadin Sijainnin asetukset -ikkunassa asetettava Korkeus merenpintaan on siis eri lukema kuin Mittauspisteen korkeusasema. Jotta se toimisi Archicadin sisällä oikein mitoituksen viitekorkona, eli jotta näet ja pystyt piirustuksissa esittämään korkolukemat merenpinnan suhteen, sille pitää siis erikseen asettaa Mittauspisteen korkoa vastaava lukema. Kuitenkin vain Mittauspisteen korko vaikuttaa mallin paikalliskoordinaatiston korkeusasemaan mallia julkaistaessa.
Mitoituksen viitekorko asetetaan kohdassa Vaihtoehdot > Projektin asetukset > Viitekorot.
Vastinpisteet, yleensä origo ja kaksi muuta pistettä, ’VP1’ ja ’VP2’, ovat paikalliskoordinaatiston käyttämistä auttavia kohdistuspisteitä. Vastinpisteille kirjataan tietomalliselostukseen koordinaattilukemat pohjakartan GK-koordinaateissa, jolloin karttakoordinaateissa oleva aineisto on niiden avulla tarkasti kohdistettavissa paikalliskoordinaatistoon.
Vastinpisteet esitetään mallissa kohdistuskappaleilla, jotta mallien oikea kohdistus yhdistelmämallissa on helppoa todeta visuaalisesti.
Vastinpisteiden määrittely alkaa valitsemalla paikalliskoordinaatiston origo, eli ensimmäinen vastinpiste. Käytä pohjakarttaa, jossa on esillä koordinaatistoristit. Esimerkiksi Cetopon kartta-aineistossa tulee kuvan mukainen koordinaatistoruudukko mukana. Tarvittaessa voit pyytää koordinaattilukemat karttaan merkittyinä kaupungin karttayksiköltä, tai valmistella ne itse DWG:hen.
Kartta tuodaan mallin työkuvaan, jossa sitä on helpointa käsitellä. Myöhemmin esimerkiksi asemapiirrosta tehdessäsi voit kopioida kartan johonkin kerrokseen, mutta muutoin kartta on paras pitää mallista erillään työkuvassa ja käyttää sitä häämökuvana. Näin kartta ei vahingossa muokkaudu, eikä aiheuta suurella mittakaavallaan ongelmia.
Origon sijainti tulee valita siten, että kohde tontteineen on paikalliskoordinaatistossa origosta itään ja pohjoiseen, eli niiden koordinaattiarvot ovat positiivisilla akselisuunnilla. Varmista origoa valitessasi myös, ettei origon tai muiden vastinpisteiden yläpuolelle sijoitu mitään laajemman ympäristönkään mallisisältöä - pisteiden käyttö on sujuvinta, jos ne eivät helposti peity malligeometrian taakse.
Vastinpisteet on käytännöllisintä asettaa pohjakartan koordinaattitasalukemiin, eli 50 tai 100 metriin päättyviin E/X- ja N/Y-lukemiin. Kartan koordinaatit ovat muutenkin suuria lukuja, ja tällaisina tasalukemina ne ovat helpompia käsitellä.
Ensimmäinen vastinpiste on siis paikalliskoordinaatiston origo, ja idän VP1 ja pohjoisen VP2 sijaitsevat origosta esim. 50 tai 100 metrin päässä. Itse rakennuksen geometriassa on aina suunnitteluvaiheesta johtuvia eroja, ja tontin nurkkapisteetkin voivat hankkeen aikana tarkentua, joten vastinpisteiden riippumattomuus varsinaisesta kohteen geometriasta on varminta.
Vastinpisteen kohdistuskappale on 1x2x3 m mitoiltaan oleva laatikko, jonka vasen alakulma on vastinpisteessä. Laatikon ID:hen on hyvä kirjoittaa sen nimi (ORIGO, idässä VP1 ja pohjoisessa VP2) sekä pisteen koordinaattilukema pohjakartan GK-koordinaateissa:
Sijainnin asetukset -ikkunassa (katso alla) näkyy karttapohjoisen tarkka kiertokulma - näin montaa desimaalia Archicad ei yleensä edes esitä. Käytä kohdistuskappaleiden osoitusta aina aineiston kohdistamiseen - vältä kiertokulman syöttämistä astelukemina. Näin saat aina yhtenäisen kiertokulman ja vältät virheet.
Georeferointi tarkoittaa mallin maailmakoordinaatistosijainnin, eli origon karttakoordinaatin, ilmoittamista. Kiertokulmaa ei tarvitse ilmoittaa, koska RAVA-mallien vaatimustne mukaisesti paikalliskoordinaatisto on karttapohjoisen suuntainen - jos pohjoissuunnasta kuitenkin joskus tulee epäselvyyttä, kohdistuskappaleet paljastavat sen tarkasti.
IFC-standardissa georeferoinnin koordinaateille on erityiset tietokentät, jotka Archicadissa syötetään Vaihtoehdot > Projektin asetukset > Sijainnin asetukset -ikkunan kenttiin Itäkoordinaatin sijainti kartalla ja Pohjoiskoordinaatin sijainti kartalla.
Rakennusvalvonnan tietomallivaatimuksissa voi lisäksi olla vaadittu erilliset kansalliset IFC-ominaisuustietokentät koordinateille, tarkasta viimeisimmät ohjeistukset asiasta.
Norjassa ja Ruotsissa käytetty "modellkaka"/"modelpaj" on mielenkiintoinen ratkaisu kohdistuskappaleelle. Siinä suunnittelualat esittävät kakusta oman sektorinsa, jonka kärjen osuminen origoon kertoo oikeasta kohdistuksesta. Pohjoissuunta on osoitettu nuolella kakun keskeltä.
Lisätietoja koordinaattijärjestelmistä löydät myös maanmittauslaitoksen sivuilta.