Toisille arkkitehtuuri on kutsumus. Palava halu saada omat nimikirjaimensa merkkirakennukseen, joka muovaa kaupunkiympäristöä heidän visioidensa mukaan. Toisille se on tunne. Tai pikemminkin toive herättää tunne. Tunne siitä, että kuuluu johonkin, kotiin, ja että löydämme turvallisuuden ja levon siellä, missä eniten olemme.
Nicolay Nicolaysen kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Hän ei ehkä ole niin kiinnostunut vallankumouksen aikaansaamisesta, vaan pikemminkin harmonian luomisesta. Ja ehkä juuri hänen kaltaisiaan tarvitsemme enemmän maailmassa, joka on jatkuvassa muutoksessa, ja ajoittain kaaoksessa.
Arkkitehdin uran aloittaminen kouluttamattomana Snöhettan toimistossa on harvojen etuoikeus, mutta juuri sieltä tämä matka alkoi. Ei tavallisella piirustuspöydällä, vaan mainostoimiston Art Directorina. Matkareitin määräsi sattuma ja matkaseuran valitsi uteliaisuus. Ennen kuin Nicolay huomasikaan, pieni aavistus siitä, että itsensä elättäminen myymällä aina uusimpia tuotteita ei olisi loppuelämän ura, oli muuttunut todeksi, ja koulunpenkki houkutteli jälleen.
© Tide Arkitekter
Harvat siirtyvät AD:sta arkkitehdiksi suhteellisen iäkkäinä. “Sekä isoisä että isä olivat arkkitehtejä, ja isä oli aina sanonut, että minun pitäisi pysyä alasta kaukana, mutta kun sain mahdollisuuden olla hiukan mukana joissakin Snöhettan projekteissa, olin myyty.” Sieltä tie vei AHO:oon ja SCIARC:iin Los Angelesissa, jossa digitaalinen maailma avautui. “Yhdysvalloissa työskenneltiin ohjelmistoilla, joihin emme silloin päässeet lähellekään täällä kotona, joten opin varhain työskentelemään 3D:n ja digitaalisen suunnittelun parissa.”
Nicolayn unelma oli työskennellä suurissa projekteissa ison arkkitehtitiimin kanssa, mutta toisin kävi. “Valitsin täysin eri suunnan ja lyöttäydyin yhteen isäni kanssa. Oikeastaan enimmäkseen saadakseni viettää muutaman vuoden hänen kanssaan ennen kuin hän jäisi eläkkeelle. Todennäköisesti tärkein päätös, jonka olen koskaan tehnyt, sillä ihan pian aloitettuamme, hän kuoli. Aivan liian aikaisin.”
Nicolay otti toimiston keskeneräiset hankkeet haltuunsa ja alkoi vetää sekä niitä että omia töitänsä. Vuoden kuluttua toimisto oli hänellä täydessä kontrollissa - ja akut täysin tyhjinä. “Lopetin puhelimeen vastaamisen. Lopetin työnteon. Kiillotin vain venettä ja katosin vähän kaikesta. Kun taas aloin vastata puhelimeen, perustin Tide Arkitekter -yrityksen.”
Tide Arkitekteria ei johda isoisän ja isän perintö. “Nyt minua ajaa vastuu. Kun puhelin soi, vastaan siihen. En voisi elää ottamatta vastaan saamiani mahdollisuuksia, mutta jokaisen mahdollisuuden mukana tulee odotuksia ja vastuu täyttää nämä odotukset.”
© Tide Arkitekter
Ja mahdollisuudet ovat tehneet Tide Arkitekterista jengin. Oman tiimin, jota Nicolay johtaa. “Käännettynä arkkitehtuuriksi, näiden mahdollisuuksien on muututtava hyviksi tarinoiksi kaikille osallisille. Mutta en tee taidetta joka päivä. Minä teen töitä! Ja työ ei ole koko elämäni.”
© Tide Arkitekter
Nicolay vetää syvään henkeä ja jatkaa; “Osa työstäni on kiistatta luovaa, mutta useimmat tehtävät, jotka minun on ratkaistava, eivät ole luovia, ne ovat logistisia. Ainutlaatuisen arkkitehtonisen ilmaisun luomisesta on kyse paljon harvemmin. Olen kaikin tavoin sivuuttanut professorien vaatimukset henkilökohtaisen tyylin myymisestä - piirrän mitä tahansa. Piirrän sen, mitä asiakkaani haluavat! Hehän siellä sitten elävät.”
Ja juuri se on Nicolaylle tärkeää: elämä, joka hänen luomassaan paikassa eletään. “Tapasin esimerkiksi yksinäisen nuoren naisen, joka halusi remontoida asuntonsa. Hän kertoi avoimesti, että hänellä oli ollut useampia huonoja parisuhteita. Päätin piirtää hänelle asunnon, joka olisi sellainen, että seuraava ihminen, joka tulee hänen elämäänsä, kohtelisi häntä hyvin!” Kuinka hän tehtävän ratkaisi, tarina ei kerro, mutta nuori nainen tapasi hyvän miehen, he menivät naimisiin ja saivat lapsia: “Sitten piirsin heille talon, joka varmistaisi, etteivät he koskaan eroa! Tähän mennessä se näyttää toimivan.”
© Tide Arkitekter
Ehkä ei ole kyse taiteesta, mutta ainakin jostain taiteellisesta. Jostain maagisesta. Kyvystä tavoittaa ihmisten olemus ja tarjota juuri se, mitä he tarvitsevat, vaikka eivät sitä ehkä vielä itse tiedäkään.
© Tide Arkitekter
“Tapaan sanoa asiakkailleni, että annan hyvän neuvon vain kahdesti. Jos he eivät ota neuvoa vastaan toisellakaan kerralla, sitten olen samaa mieltä heidän kanssaan. Toisille tämän saa toistaa useamman kerran…” Tätä voisi ehkä kutsua Nicolayn Metodiksi - tai aikuiskoulutukseksi, mutta hänen asiakkaansa ovat tyytyväisiä. “Olen onnellinen. Maineeni kiirii edelläni ja saan paljon puheluita. Ja vastaan niihin.”
Ja näin ympyrä saattaa sulkeutua. Se lähti liikkeelle isoisästä, isästä ja nyt pojasta. Työtähän tämä vain on, mutta on siinä taidekin, vastuu ihmisten turvallisesta tilasta.