Skaara Architectsin toimistossa työskentelevä Marco Schön, jolla on vahva yhteys luontoon ja ihmisten sisältymiseen siihen, on luonut uransa hieman erilaisessa maassa. Muuttaessaan perinteikkään saksalaisesta skandinaaviseen puhtauteen hän on löytänyt paikkansa toiminnallisen ja taiteellisen välimaastosta. Ihmisenä hän ehkä on siellä aina ollutkin, mutta ei ollut selvää, että siitä kehittyisi koko hänen elämänsä.
Kaksoiskansalaisuutensa ansiosta Marco on saanut vaikutteita sekä saksalaisesta että norjalaisesta arkkitehtuurista. ”Skandinavian maat ovat mielestäni paljon avoimempia minulle mieluisalle arkkitehtuurille, ja rehellisesti sanottuna se on yksi tärkeimmistä syistä, miksi muutin tänne. Täällä pääsen työskentelemään enemmän puhtaiden linjojen, hyvien tilojen sekä arkkitehtuurin ja luonnon vuorovaikutuksen parissa.
Hän esittelee Oslomarkassa sijaitsevaa projektiaan eli ”Taloa metsässä”, kuten hän sitä usein kutsuu, ja kertoo: ”Suunnittelin taloa, joka olisi todellinen koti puiden keskellä. Tämä on luultavasti yksi niistä projekteista, joihin olen tuntenut kaikkein vahvinta yhteyttä. Metsän kietominen yhteen nykyaikaisen arkkitehtuurin kanssa, teknisten ratkaisujen kehittäminen kestävän, vastuullisen talon aikaansaamiseksi suunnitelmalla, joka samalla täyttää perheen tarpeet tiloista ja suojasta.”
Yksi Marcon fiksuista ratkaisuista oli tehdä talon pohjamuotoon kulma. “Tällä tavalla loimme ulkotilan, joka ympäröi upeaa terassia ja suojaa sen ulkomaailmalta. Peurat tulevat kulman sisään ja olemme ihmisinä vuorovaikutuksessa niiden kanssa - voimme elää harmoniassa luonnon kanssa, ei sen kustannuksella.”
Arkkitehdin ammatti ei ollut selkä valinta, kun Marco koulun jälkeen teki päätöstä opiskelusuunnasta Saksassa. Kun hän oli kertonut opinto-ohjaajalle kiinnostuksestaan taiteeseen, fysiikkaan, kemiaan ja biologiaan, hänen eteensä iskettiin valtava opaskirja ja kehotettiin aloittamaan etsintä. Taiteellisen alan valitseminen oli aluksi melko kaukaa haettua nuorelle miehelle, jonka vanhemmat olivat turvallisissa hallintotehtävissä osavaltiolla ja maakunnassa.
“Lopulta pääsin valitsemaan teknisen suunnittelun, teollisuus- tai tuotesuunnittelun – tai arkkitehtuurin - välillä. En usko, että ymmärsin täysin, miten tärkeä valinta tulisi olemaan minulle ja elämälleni, mutta olen hyvin iloinen, että päädyin opiskelemaan arkkitehtuuria Braunschweigin teknillisessä yliopistossa.”
Saksassa kukaan ei levittänyt vastavalmistuneelle arkkitehdille punaista mattoa, ja Marco löysi itsensä yllättäen hallinnollisesta roolista pienessä kunnassa Hampurin ulkopuolella. ”Muistan, että sain kerran tilaisuuden suunnitella sillan, ja suunnittelin sen polykarbonaatista, läpinäkyvästä pleksilasin kaltaisesta materiaalista, joka sivusta katsottuna melkeinpä katosi luontoon luoden illuusion, mutta ideoitani ei silloin oltu vielä valmiita ottamaan vastaan...”.
Sen sijaan rakennettiin perinteisempi puusilta, ja nuori arkkitehti otti sen merkkinä siitä, että oli aika etsiä uusia haasteita. Hän suuntasi katseensa Skandinaviaan ja valitsi lopulta Oslon Tukholman ja Kööpenhaminan sijaan. Ennen kuin hän huomasikaan, hän oli jo täydessä vauhdissa norjan kielen kurssien ja työhakemusten parissa. ”Täällä Norjassa saan työskennellä arkkitehtina tavalla, josta todella pidän. En ole pelkkä projektipäällikkö, jollaiseksi Saksassa pääsee helposti, ei, täällä saan todella mahdollisuuden luoda jotain kaunista!"
Marco kertoo vanhan kalaöljytehtaan kunnostuksesta ja muutoksesta Henningsværissä, Lofooteilla. Vanha rakennus rakennettiin perinteisellä tavalla vuonna 1939, ja osa siitä oli rakennettava uudelleen vuonna 2011 tapahtuneen myrskyn jälkeen. “Täällä pääsin todella leikkimään sekä materiaaleilla että erilaisilla efekteillä, jotka luovat poikkeuksellisen kehyksen rakennuksen tunnelmalle. Yksi ikkunoista luo illuusion televisiosta tai kuvaruudusta, joka todellisuudessa onkin maisema. Lisäksi olemme käyttäneet julkisivussa hyvin eristäviä ja läpinäkyviä aerogeelipaneeleita, joiden avulla voimme tuoda luontoa ja valoa rakennukseen hyvin ainutlaatuisella tavalla!”
Juuri tällä tavalla hän haluaisi työskennellä - ja hän aikoo jatkaa tällä tiellä myös tulevaisuudessa. Uusia menetelmiä ja välineitä, ehkä jopa tekoälyä, käyttämällä hän haluaa haastaa nykyisiä toimintakehyksiämme. “Mutta vaikka jokin on mahdollista, se ei tarkoita, että meidän pitäisi tehdä se!” Itse suunnitteluprosessi on se, joka ajaa Marcoa eteenpäin, ja siihen hän haluaa keskittyä, etenkin nyt, kun meidän on oltava innovaatisia niin monin tavoin.
“Arkkitehteina meidän on jatkossakin kerrottava rakennuksen tarinaa rakennuksessa asuville ihmisille ja sen ympäristölle. Se on meidän tehtävämme. Meidän tehtävämme ei ole rakentaa vain rakentamisen vuoksi tai venyttää rajoja vain nähdäksemme, kuinka pitkälle niitä voidaan laajentaa. Rakennamme ihmisiä ja tulevaisuutta varten - ja teemme sen tavalla, joka on kestävä ja hyvä kaikille.”