Henrietta Borseman varttui talossa, joka ei ollut koskaan valmis, jossa rakennettiin aina jotain uutta, jossa kehiteltiin aina uutta ideaa.
Hänen elämäänsä unelmatalossaan asuvan isänsä kanssa säesti musiikki, josta tämä sai elantonsa. Ja talo tuntui aina kodilta. Se oli todellinen taiteilijakoti, jossa kukaan ei ollut yllättynyt siitä, että Henrietta Borsemanista eräänä päivänä tuli arkkitehti. Ehkä vähiten hänen muusikkoisänsä.
”Olen aina luonut asioita. Piirtänyt ja maalannut. Ja rakentanut nukkekoteja. Olen tehnyt kirjahyllyistä monikerroksisia koteja ja kerännyt kaikkialta löytämiäni esineitä ja rakentanut ja rakentanut. Se oli tavallaan minun juttuni! Samaan aikaan olin melko varma, että haluan työskennellä ihmisten kanssa. Antaa taiteen olla vain osa terapiaa ja hoitoa.”
Mutta tuo ajatus ei kestänyt kauan. ”Aloin opiskella sosiaalityötä ja tavoitteeni oli tulla terapeutiksi, mutta pian tajusin, ettei se ollut minua varten. Halusin edelleen työskennellä ihmisten parissa, mutta tarvitsin taidetta!” Niinpä Henrietta aloitti opiskelun Nyckelviksskolanin valmistavassa taidekoulussa, jossa hänen kiinnostuksensa arkkitehtuurikouluun hakemiseen kasvoi.
”Taidekoulussa tajusin yhtäkkiä, että arkkitehdin ammatti on vähintään yhtä paljon ihmisten kanssa työskentelyä kuin piirtämistä. Loppujen lopuksihan suunnittelemme ihmisiä varten. He tarvitsevat hyviä tiloja ja paikkoja - ja me luomme ne.”
Tämä oli Henriettalle käännekohta, ja uusi rakkaus arkkitehtuuriin vei hänet KTH:n arkkitehtikoulun maisteriohjelmaan Erasmus-vaihdossa. Vaihtovuotena taide- ja rakennustekniikka kulkivat käsi kädessä inspiroivan tilatutkimustyön kanssa tunnustetun arkkitehdin, Per Olaf Fjellin kanssa.
Nykyään Henrietta on jatkanut ajatustaan ihmisille suunnittelemisesta vielä pidemmälle. Paitsi nyt elävien ihmisten, myös meidän jälkeemme tulevien ihmisten on voitava viihtyä. ”Työssäni ETTELVA Arkitekterillä olen ollut mukana useissa tutkimushankkeissa, joissa olemme tutkineet, mitä kestävä kiertotalousarkkitehtuuri voisi tarkoittaa ja on. Tämän työn kautta olemme löytäneet menetelmiä, joilla voimme mitata kaikkia uusiokäyttöön ja uudelleenkäyttöön liittyviä näkökohtia ja sisällyttää ne tulevaisuuden joustavampiin koteihin ja suunnitelmiin.”
”Meidän on esimerkiksi pohdittava, pitäisikö harkita myös rakennusten, eikä vain ihmisten siirtämistä. Ja millaiset ilmastovaikutukset sillä olisi? Onko se ylipäätään mahdollista niin, että samalla säilyttämme rakennuksen monet muut ominaisuudet? Meidän on nimittäin tunnustettava, että luonnon monimuotoisuudesta on huolehdittava, eikä resursseja ole varaa tuhlata!
Juuri tätä painopistettä Henrietta saa kehittää Ettelvan kestävän kehityksen johtajana. Hänen tavoitteenaan on, että kaikissa projekteissa otetaan huomioon tulevat sukupolvet ja luodaan hyviä yhteisöjä, rakennuksia ja rakenteita, joilla on kestäviä ominaisuuksia. Jokaisen projektin tulisi edistää sosiaalista ja ekologista arvonluontia, eikä sillä saisi olla negatiivisia vaikutuksia ympäristöön. ”Täällä saan asettaa ihmisten tarpeet, ilmaston etua ajatellen, kaiken muun edelle, ja se antaa minulle niin paljon!”, Henrietta iloitsee.
Aktiivisen tutkimus- ja kehityshankkeisiin osallistumisen ansiosta Henrietta ja ETTELVA ovat muuttaneet osatekijöiden järjestystä työskennellessään uusien rakennusten parissa: ”Sen sijaan, että toimisimme rakennusalan suhteellisen vähäisten vaatimusten pohjalta, olemme päättäneet asettaa itsellemme oat vaatimukset arkkitehteina. On uskomattoman jännittävää ja inspiroivaa nähdä, miten asiat kehittyvät, kun teemme aktiivisia valintoja kestävämmän toimialan puolesta”.
”Mielestäni arkkitehdin rooli on jo muuttunut kestävän kehityksen osalta. Monet ovat ajatelleet, että on vain vaihdettava joitakin tuotteita ja sitten teknologia auttaa meitä etenemään, mutta totuus on, että me arkkitehdit voimme luoda hyvän perustan jo alkuvaiheessa. Tiedämme, mitä hyvä arkkitehtoninen laatu on, mutta on myös tärkeää osoittaa kestävyyden arvo laskelmiemme avulla. Olemme työskennelleet OneClick LCA -ohjelmalla pari vuotta ja testaamme parhaillaan myös Anavitor LCA:ta, kun teemme elinkaarilaskelmia suoraan Archicad-malleissamme. Teemme myös digitaalisia kestävyysanalyysejä Grasshopperissa, jotta voimme esimerkiksi sanoa, miten voimme parhaiten hyödyntää aurinkopaneeleita katolla. Mikä on esimerkiksi optimaalista rakennukselle tietyllä paikalla aurinko-olosuhteiden optimoinnin kannalta? Ja miten rakennamme niin, että kattoon ja seiniin kohdistuva kuormitus ei ole liian suuri”, Henrietta kuvailee.
”Meidän on sekä sopeuduttava jo olemassa olevaan ilmastokriisiin että varmistettava, että suunnittelemillamme rakennuksilla on mahdollisimman vähän ilmastovaikutuksia. Meillä ei ollut tätä näkökulmaa 10 vuotta sitten.”
Yksi projekteista, joiden parissa Henrietta on työskennellyt paljon ETTELVAssa, on Framtidens design (tulevaisuuden suunnittelu). Kyseessä on Vinnovan rahoittama tutkimus- ja kehityshanke, jonka tavoitteena on raivata tietä kestävämmälle rakennusalalle kiertotalousratkaisujen ja joustavien rakennusmallien avulla. ”Minulle tämä on tekemämme kestävän kehityksen työn ydin”, Henrietta selittää. ”Tämänkaltaiset pilotti- ja tutkimushankkeet ovat välttämättömiä, jotta voitaisiin edistää ratkaisuja, kuten suunnittelua ja rakentamista mahdollisimman pienellä ilmastojalanjäljellä. Rakennusala on ehdottomasti menossa oikeaan suuntaan, mutta se vie aikaa. Siksi on niin tärkeää, että viemme kiertotalouteen perustuvan, joustavan, resurssitehokkaan ja pitkällä aikavälillä kestävän suunnittelun kysymykset askeleen pidemmälle hyvän arkkitehtuurin ja suunnittelun avulla - sellaisen, jolla on mahdollisimman pieni ilmastojalanjälki! Hankkeessa koko arvoketju - kunnista arkkitehteihin, urakoitsijoihin, tutkijoihin ja asiantuntijoihin – tekee yhteistyötä yhteisellä alustalla. Tämä ainutlaatuinen yhteistyö tuottaa parempia tuloksia, kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen positiivisen yhteiskunnallisen vaikutuksen ja pienemmän ilmastojalanjäljen varmistamiseksi.
Framtidens Design -hankkeessa he ovat kehittäneet kaksi testiyritystä, joissa Henrietta on työskennellyt rakennuksen parissa, jota he kutsuvat Joustotaloksi. ”Tavoite on mahdollistas puurakenteiden uudelleenkäyttö irrotettavien rakenteiden avulla, mikä vähentää jätettä ja resurssien kulutusta. Käyttöajan pidentämiseksi ja uudisrakentamisen tarpeen vähentämiseksi koko rakennusta voidaan mukauttaa ja laajentaa ajan myötä ilman purkamista.” Henrietta kertoo, että ilmastolaskelmat osoittavat, että irrottamisella ja uudelleenrakentamisella on pienempi hiilijalanjälki kuin uudisrakentaminen, etenkin kun käytetään puuta. ”Hyvin suunnitellut pohjaratkaisut, joissa asennuspaikat säilyvät muutostilanteissa, yksinkertaistavat räätälöintiä ja säästävät resursseja.
Framtidens Design -hankkeessa on mukana yhteensä 18 toimijaa. Näin varmistetaan, että kestävyysnäkökulma otetaan huomioon koko prosessissa materiaalivalinnoista rakennustekniikkaan. Sitä käytetään muun muassa mukautettuihin, purettaviin liitoskohtiin ja innovatiivisiin puujärjestelmiin, jotka rikkovat totutun rakennustekniikan rajoja. ”Kaiken kaikkiaan hanke edistää vihreää siirtymää ja tarjoaa houkuttelevia asuntoja Kiirunan ja Skellefteån kaltaisille alueille sen sijaan, että Pohjois-Ruotsin Vihreän Aallon yhteydessä syntyisi parakkikyliä”, Henrietta tiivistää.