IFC 4

IFC 4 on buildingSmartin vuonna 2013 julkaisema IFC-määrittelyn versio, ja kehitysaskel IFC2x3:een joka hyväksyttiin vuonna 2008. Tässä käymme läpi IFC4:n tarjoamia etuja vanhoihin versioihin nähden.

buildingSmart kehittää IFC-formaatin määrittelyitä kansainvälisissä työryhmissä, ja sitten  ohjemistovalmistajat implementoivat uudet IFC-formaatit ohjelmistojensa Tuonti- ja Vienti-toimintoihin. Käytännössä uuden IFC-version yleistyminen on historiallisesti vienyt useita vuosia.

IFC 4:ään on alkuperäisen julkaisun jälkeen tehty lisäykset 'Add1' vuonna 2015 ja 'Add2' vuonna 2016. IFC 4 Add2 on IFC4:n ISO-standardoitu versio, ja nykyään yleisin ohjelmistojen tukemista.

Sertifiointi

Ohjelmiston tuki IFC-formaatille pyritään virallistamaan buildingSmartin sertifiointimenettelyllä, jotta voidaan varmistua ohjelmiston tukevan standardia määritysten mukaisesti. Tarkalleen sertifointi tehdään mallinäkymän määrittelynä (Model View Definition MVD) viennille/tuonnille, jota ohjelmiston tulee siis kyetä noudattamaan. Eri käyttötapauksissa, esimerkiksi talonrakennuksen ja infran suunnittelualoilla, on toisistaan poikkeavat MVD:t näiden erilaisten vaatimusten vuoksi, ja käytännössä ohjelmistojen sertifoinnit eivät siis ole aivan yhteismitallisia.

Koska tyypillisesti IFC:n tuottaminen eli Export on ohjelmistolle suoraviivaisempaa (tällöin IFC:ksi tarvitsee kääntää vain ohjelmiston omat komponentit), Archicadin IFC4 Add2 -viennin sertifiointi valmistui vuonna 2019. (lisätietoa MVD:istä)

Sertifioidussa IFC-tuonnissa IFC-kääntäjän on sen sijaan kyettävä tulkitsemaan myös joukko komponentteja, jotka poikkeavat ohjelmiston omasta mallisisällöstä. Tuonnin määrittely voi siksi olla työläämpää. Archicadin IFC4 Add2 -tuonti sertifioitiin vuonna 2023. Samana vuonna sertifoitiin myös Solibrin IFC-tuonti. Molemmat ohjelmat kuitenkin tarjosivat jo vuosia ennen sertifiointinsa valmistumista IFC4-tuen, mutta siinä saattoi ilmetä poikkeamia, esimerkiksi virheitä objekteissa.

IFC 2x3 vs IFC 4

IFC 4 on pohjimmiltaan täydennetty IFC 2x3:n versio, mutta siinä on tehty useita merkittäviä parannuksia IFC2x3:ssa todettujen puutteiden perusteella. Seuraavassa lyhyt lista olennaisimmista näistä, perusteellisempaa vertailua löytyy esimerkiksi buildingSmartin sivustolta.

• Yleinen vakioitujen komponenttimäärittelyiden (IfcClass) yhtenäistäminen ja laajennus
  • IFC-komponenttien määrittelyitä on lisätty ja tehty yhtenäisemmiksi, helpottaen mm. oikean komponenttiluokan valitsemista
  • Suunnittelualoilla on määrittelytapojen sekä suunnitteluohjelmistojen toimintalogiikan vuoksi katsontakannoissa ja odotuksissa kuitenkin erovaisuuksia. Esimerkiksi LVI-suunnittelun taholla Suomessa on osin oltu kriittisiä IFC 4:n laajentuneeseen komponenttivalikoimaan, joka ei riitä kattamaan Suomessa käytettyä valikoimaa.
    Toisaalta IFC kyllä sisältää rajoittamattoman mahdollisuuden lisätä komponenttivalikoimaa omilla 'USERDEFINED'-määrityksillä, myös Archicadin IFC-viennissä se on jopa helppoa, mutta toisissa sovelluksissa määrittely voi olla työläämpää.
• Tilakomponenttien täydentäminen
  • Tilojen ja alueiden määrittelyyn tarjolla olevia mahdollisuuksia on merkittävästi kasvatettu. Erityisesti 'spatial zone' komponentit mahdollistaisivat erilaisten alueiden ja tilavarausten merkitsemisen. (tätä ominaisuutta ei Archicadissa vielä pystytä hyödyntämään)
• Tärkeimpien tietojen vakiointi
  
  • Tunnistettuja ydinominaisuuksia, esimerkiksi vakioidut määrätiedot, palonkesto ja ääneneristävyys on lisätty käyttöön mahdolisimman laajalle joukolle komponentteja. Tietojen osoittaminen mm. Archicadissa on tällöin sujuvaa, eikä tarvitse ratkoa "puuttuvan tietokentän pulmaa" tapauskohtaisesti. Ennen kaikkea määrätietojen luotettavuus ja yhdenmittaisuus on näin olennaisesti parempi.

• • Myös materiaalimääritykset ovat parantuneet, ja ympäristövaikutustietojen kirjaamiselle on vakioidut tietokentät.
• Geometriamääritysten parannukset
  • IFC2x3:ssa oli suhteellisen rajoittuneet geometrian kuvausmahdollisuudet, ja tämä johtaa pelkästään aukkojen tai vinosti leikattujen muotojen kohdalla usein geometrian 'räjäyttämiseen' kolmioverkkopinnoiksi (mesh geometry). Kolmioverkkopinnat muodostuvat usein tuhansista pisteistä joten tämä johtaa huomattavan suuriin tiedostokokoihin ja raskaaseen 3D-malliin.
    IFC4 sisältää tuen monimuotoisemmille parametrisesti määritellyille kappaleille, jolloin tiedostokoko on selkeästi pienempi ja 3D-mallin tarkkuus on optimoitavissa katseluohjelmiston tarpeiden mukaisesti. Parametrinen malligeometria tarjoaa myös paremmat edellytykset mallin jatkokäytölle.
  • 3D-mallin paikannus, eli georeferointi, on myös kehittynyt, ja käytettävissä on koordinaatistojärjestelmämäärittelyt, joilla saadaan tarvittavat, paikallisia käytäntöjä noudattavat tarkat koordinaastistot, kuten Suomessa rakentamislupaan tarvittava ETRS89-koordinaatistojärjestelmä, eli 'GK-koordinaatisto'.