SketchUp tunnetaan hyvin yhteensopivana CAD-piirustusten kanssa - erityisesti DWG- ja DXF-muodot muuntuvat yleensä ongelmitta SKP-muotoon. Vähäpintaisena (low-polygon) ohjelmana SketchUp onkin erinomainen välivaihe työnkulussa lähtötiedoista rakennuksen tietomalliin. SketchUpin tarttumistoiminto (snapping) sallii valita nopeasti mallinnukseen juuri tarvittavan mittatiedon tarkasta CAD-piirustuksesta.
Muutama ennakoiva toimenpide on kuitenkin tarpeen turhan työn välttämiseksi.
CAD-tiedosto olisi yleensä aina muunnettava SketchUpiin omaksi SKP-tiedostoksen ja hieman valmistella sitä. Erillistä aloituspohjaa (template) ei tähän tarvita, mutta tyyleissä olisi hyvä olla varalla rautalankaesitys, jossa vektoreiden pisteet on määritetty suuremmiksi (Windows – Styles) (Kuva 1).
Kuva 1: Kuva tyyli-ikkunasta ja tyylistä CAD-tiedostoja varten.
Lähtötietoina käytettävät vektoritiedostot saattavat olla valtavan kokoisia – kaavoituskilpailun pohjaksi voidaan liittää puolen kaupungin kantakartta. Tällaista jättiläistiedostoa ei pidä yrittää tallentaa saman tien, vaan valita tarpeellinen alue reilusti valinnalla kahmaisten ja viedä valinta komponenttina erilleen kansioon, avata se puolestaan SketchUpissa ja näin jatkaa, kunnes tiedosto on saatu järkevän kokoiseksi. Bittikoon voi tarkistaa tiedoston omasta tietoikkunasta (Windows – Model Info – File).
Näitä suuria CAD-vektoritiedostoja on toisinaan työstetty vuosienkin ajan ja monien eri tekijöiden toimesta, joskus eri maissakin, joten ne sisältävät usein kasautuneita virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia, joita on turha tuoda omaan SketchUpin mallinnustiedostoon sellaisinaan.
Erityisohjelmista (GIS, energianlaskenta jne.) tulostetut 3D-DWG-tiedostot ovat yleensä puolestaan hyvin käyttökelpoisia.
Tyypillisiä CAD-puutteita ovat monet päällekkäiset, lähes yhtenevät viivat, jotka aiheuttavat pulmia SketchUpilla tartuttaessa (snapping). Lisäksi CAD-koordinaatit ovat saattaneet vaihdella ja seurauksena eivät kaikki tasopinnat olekaan samansuuntaisia (Kuva 2). Vielä vektoritietoa muunnettaessa tapahtuu säännöllisesti virheitä, joiden eivät seurauksena esimerkiksi yksittäisiksi viivoiksi hajotetut polylinet eli murtoviivat olekaan täydellisiä.
Kuva 2: Lähikuva vektorien tarkistuksesta.
CAD-tiedoston sisältö olisi aina puhdistettava mallintamisessa käytettäväksi omassa natiiviohjelmassaan, mutta aina tämä ei ole mahdollista. Muutamaan siistimistoimenpiteeseen on siksi varauduttava SketchUpissa.
Muunnetut CAD-tiedostot sisältävät yleensä paljon blokkeja eli komponentteja – puita, nuolia, katkoviivoja ja vastaavia symboleja – jotka ovat usein turhia SketchUpissa. Sama koskee tagejä (tasoja), joita saattaa esiintyä kymmenittäin. Näiden hallinnoiminen on SketchUpin tapaisessa mallinnusohjelmassa vähintäänkin hankalaa.
CAD-komponentit ja tagit esiintyvät vastaavissa SketchUpin paleteissa vielä mallista poistetuiksi tultuaankin, joten ne kannattaa hävittää Purge-puhdistuskomennolla (Windows – Model Info - Statistics – Purge Unused) (Kuva 3). - Tätä toimenpidettä täytyy aina varsinaisissa SketchUpin mallitiedostoissa harkita hyvin tarkkaan, mutta CAD-muunnostiedostoissa se on välttämätön suorittaa ennen mallintamisen avuksi ottoa.
Kuva 3: Puhdistuskomento
Älä koskaan aloita SketchUpilla mallinnusta suoraan CAD-tiedostoa pohjana käyttäen, vaan tuo tällainen lähtötieto SKP-tiedostoon komponentiksi kansiosta (File - Import), mieluiten omalle Tagilleen, jolloin komponentin poistaminen myöhemmin on vaivatonta.
Esineiden ja rakennusten mallinnuksen lähtötiedoiksi tarkoitettujen 3D-komponenttien suorakulmaisuus kannattaa tarkistaa SketchUpin tyyliä käyttäen (Windows – Styles – Edges – Color by Axis) (Kuva 4).
Kuva 4: Lähtömateriaalin suorakulmaisuuden tarkistaminen tyylin avulla.
Maastomallit toimitetaan usein vektoritiedostoina, joissa korkeuskäyrät noudattavat fyysistä asemaansa; tällaisesta tiedosta voi tuottaa 3D-maastomallin valitsemalla vaakasuorat käyrät ja toteuttamalla pintakäskyn (Draw - Sandbox - From Contours). SketchUp luo pinnan ryhmäksi, jonka voi siirtää Outliner-hierarkiaikkunassa CAD-tiedostosta mallitiedoston päätasolle ja muuttaa komponentiksi (Windows – Outliner – Heittovalikko – Make Component). Pinnan saa siloiteltua valitsemalla kokonaisuus ja tasoituskäsky (Windows – Soften Edges – Smooth Normals / Smooth Coplanar). Maastokomponentin koordinaatit kannattaa siirtää mallitiedoston pääkoordinaattien kanssa samaan.
SketchUpista voi toki myös viedä CAD-tietoa, komponentteina tai koko mallitiedosto useissa yleisissä 3D-formaateissa; pari erikoistapausta kannattaa mainita tässä.
SketchUpin mallitiedoston leikkauspinnoista voi viedä leikkauksen tuloksen 2D-DWG-tiedostona (File – Export – Section Slice); kunkin leikatun komponentin viipale muuttuu omaksi ryhmäkseen. Toiminto on alunperin kehitetty pientalojen detaljien esitystä varten.
Myös Layoutista tulostuvat rakennuksen pohjat DWG–muotoon erikoissuunnittelijoiden käyttöön CAD-viitetiedostoina. Tällöin on Layoutin näkymäikkunan oltava Vector-tilassa ja DWG-tulosteessa esiintyvät kaikki aikaisemmin mainitut päällekkäiset viivat.
Seuraavassa esimerkissä halutaan saada aikaan pinta-alaa kuvaava muoto epätasaista DWG-viivapiirustusta hyväksi käyttäen (Kuva 5).
Kuva 5: Kaaviopinta DWG-tiedoista.
Tee näin:
1. Aseta koordinaatisto väliaikaisesti DWG-tiedoston yläpuolelle (Tools – Axes).
2. Valitse rautalankatyyli, jossa pinnat eivät näy ja solmut (nodes) ovat korostettuina (Windows – Styles - Edges).
3. Mene ylänäkymään (Top View) ja tarkista, että perspektiivinen kuvaus on pois päältä (Windows – Camera – Parallel Projection).
4. Piirrä suorakulmio (Draw – Rectangle) kohteen ympärille, mutta ei tarttuen sen pisteisiin.
5. Valitse suorakulmion laita ja heittovalikosta Divide – esimerkiksi neljään.
6. Näin saatuja, uusia solmupisteitä (nodes) voi nyt siirtää Move-käskyllä (yleensä koordinaattiakselien suuntaisesti) ja napsauttaa ne alla olevan viivastion vastaaviin solmuihin. Aihio pysyy suorana, koska SketchUpin 2D-olion (objektin) pinta ei voi taipua pystysuunnassa.
7. Näin jatketaan, kunnes kaavio on valmis. Sitten saatu pinta kannattaa pursottaa kappaleeksi eli solidiksi ja edelleen ryhmitellä komponentiksi, koska tällaisten käsittely on SketchUpissa kaikkein helpointa (Heittovalikko – Select – All Connected, Make Component).
GIS-sovellusten tuottamat tiedostot käyttäytyvät SketchUpiin muunnettuina navigoidessa usein ikään kuin värisevät rypistyvät paperipussit. Ilmiön aiheuttaa paikkatietoaineiston mittakaava, siinä origo saattaa parhaimmillaan olla tuhansien kilometrien päässä vektorisisällöstä.
Toimiva parannuskeino tähän on edellä mainitun tapainen vektoritiedoston "peseminen" viemällä raaka vektorimateriaali leikepöydän kautta tai komponenttina uuteen tiedostoon, ja lähemmäs koordinaatisto-origoa – toisinaan moneenkin kertaan.