Objektien tuominen (on muuttunut…)

Joskus on tarvetta 3D-geometrialle, jota ei Archicadin kirjastoista löydy. Miten Archicadiin tuodaan 3D-kappale objektina? 

Haluaisin lisätä suunnitelmaani Buddha-patsaan. Sellaista ei kuitenkaan löydy käytössäni olevista kirjastoista eikä BIMcomponents-portaalista – eikä edes bimobject.comista. Google löytää useita, ja päädyn lataamaan ilmaisen Buddhan osoitteesta cgtrader.com. Lataan Buddhan OBJ-muodossa. 

Yllätyksekseni Archicad 25 ei enää osaa avata suoraan OBJ-tiedostoa objektiksi. Niinpä avaan tiedoston Rhinossa ja tallennan 3DM-muotoon, jonka avaan Archicadissä (Arkisto > Kirjastot ja objektit > Tuo Rhino 3DM -tiedosto objektina…) 

Tallennan sen objektina. Jälleen yllätys: Kun valitsen Arkisto > Kirjastot ja objektit > Tallenna valinta nimellä > Objekti…, on tuloksena viallinen 3D, joka myöhemmin alkaa toimia! Yritän uudestaan: Arkisto > Tallenna nimellä… ja tallennusmuodoksi objekti. Onnistun! Yllättäen minulla on kaksi Buddhaa, joilla on erilainen 3D-GDL-koodi. 

Ensimmäinen tapa on huono. Koodi kutsuu projektissa olevaa Rhino-objektia, eli se toimii vain projektissa, johon Rhino-malli on sijoitettu. 

    call    "Rhino_Object_1", ! (Jatkuu seuraavilla riveillä…) 

Toinen tapa luo yli kahdeksan megatavun objektin, jossa 3D-koodia on niin paljon – noin satatuhatta riviä –, että koneeni kyykkää. Siispä päätän tuoda Rhino-mallin uudestaan karkeampana ja tallentaa sen taas objektiksi. 

Taulu-TV koekaniinina 

Ilmaisia Buddhia on netissä rajallisesti. Kokeilen tavanomaisempaa ja geometrisesti helpompaa Smart TV -objektia, jonka saa samassa paketissa monessa eri muodossa (OBJ, C4D, FBX, MAX, SKP), mutta Archicad 25 ei avaa niistä yhtäkään. Tässä Archicad on ottanut takapakkia, sillä joskus aikoinaan Archicad avasi käytännössä mitä vain. Omituisinta on, ettei edes saman perheen Cinema 4D aukea suoraan. 

Rhinoceros avaa Smart TV:n kolmessa tiedostomuodossa. OBJ (5,2 Mt) ja FBX (6 Mt) aukeavat väärässä asennossa, eli telkkari makaa selällään. SKP (34,7 Mt) aukeaa oikein. Toki malli on hyvin helppo kääntää oikeaan asentoon, mutten sitä tehnyt. Mielestäni ohjelmistojen pitäisi tietää toistensa koordinaattijärjestelmät – siis että z- ja y-akselit ovat eripäin. 

FBX:stä tehty 3DM-televisio tulee Archicadiin yksivärisenä, ja sen näyttö jakautuu oudosti 16 osaan. OBJ:sta tehty 3DM aukeaa värillisenä. Suuri SKP:stä tehty 3DM-tiedosto kaatoi Archicadin – myös toisella yrityksellä. Mutta kun saman tiedoston tuo liittäen, se ilmestyy pohjaan kauniisti 46 objektin ryhmänä. Ja hämmennyksen lisäämiseksi: Kun SKP-tiedoston tuo pohjaan liittäen, se aukeaa kaikkein kauneimmaksi objektiksi! Muiden tiedostomuotojen kanssa liittäminen ei sitten onnistunutkaan. 

Eri tavoin tuodut SKP-tiedostot tuottavat varsin erilaisen objektin. Taaempi on itse asiassa 46 objektin ryhmä. 

Toin vielä DXF-muotoisen Dragunova-tarkkuuskiväärin, joka aukeaa Archicadissä yksiväriseksi objektiksi, sekä RFA-muotoisen korituolisohvan, joka sopii hyvin televisioteemaan. 

RFA-muodossa tuotu varsin raskas huonekalu toimii ja renderoituu kauniisti. Se on kuitenkin raskas muokata ja käsitellä. 

Superraskas OBJ–3DM-muunnoksen läpäissyt kultainen Buddha, RFA-muotoinen pippurimylly ja DXF-muodossa tuotu tarkkuuskivääri. Vain RFA tukee materiaaleja ja parametrisoi ne automaattisesti.

Tutkimustulokset 

Minun piti kirjoittaa siitä, miten muista formaateista tuotuun GDL-objektiin voidaan lisätä parametreja. Aikoinaan toin useinkin 3DS-objekteja, joihin lisäsin materiaaliparametrit. Tuotu Buddha tuottaa niin pitkän koodin, että Archicadin GDL-editori ei kykene sen kanssa toimimaan. 

Buddhakin piti tuoda Rhinoceroksen kautta. Siksi aloinkin tutkia, mitä formaatteja nykyään ylipäänsä voi käyttää.

Objektin tuontitapa vaikuttaa voimakkaasti parametreihin ja GDL-koodiin.  

RFA-tiedoston voi tuoda objektiksi. Ainakin korituolisohva siirtyi kauniisti materiaaleineen. Se on geometrisesti haastava, mikä näkyy objektia käytettäessä. Myös RFA-muotoinen pippurimylly siirtyi hienosti. Valitettavasti RFA:sta syntyvä GDL käyttää project2{4}-komentoa, mikä tekee objektista 2D-työskentelyssä hyvin hitaan. Esimerkiksi korituolisohvan kohdalla kannattaisi objekti räjäyttää pohjassa, kopioida viivasto objektin 2D-symboliin ja poistaa 2D-ohjelma käytöstä. 

Pehmeämuotoinen Buddha haastaa GDL:n. Buddha pitäisi tuoda hyvin pelkistettynä. Tuontitavasta riippuen GDL:ssä on suuria eroja. 

Tuontitapa vaikuttaa myös Buddhan muotoon. Aina koordinaatit eivät siirry aivan oikein. Kultainen Buddha on kuitenkin helppo lihottaa yhdellä GDL-käskyllä. 

DXF on tiedostomuotona selvästi vanha ja tuottaa vanhanaikaisen yksivärisen tuloksen. Lisäksi DXF ei sisällä mittakaavaa, joten milleissä piirretty tarkkuuskivääri aukesi pikemminkin ohjusten ammuntaan sopivassa kokoluokassa. Tuhannella jakaminen on kuitenkin helppoa. 

SKP-tiedosto aukesi ylivoimaisesti parhaiten liittämällä se projektiin – sitä syntyi kaunis objekti. 3DM:n kautta se ei auennut objektina, mutta liittämällä 3DM aukeni ryhmänä objekteja. Ryhmä sai useita materiaaleja, kun taas kaunis objekti aukeni yksivärisenä, mutta kuvaruudussa oli kuva! Kauniissa objektissa on myös kaunis koodi, ja siihen on GDL-taitoisen helppo lisätä materiaalit. 

Parametrinen materiaali on melko helppo lisätä hyvin jäsennettyyn koodiin. Esimerkkissä on objektiin lisätty Materiaalit-paramereja, ja metmat-parametri korvaa alkuperäisen Metal dark -materiaalin.

OBJ:stä tehty 3DM aukeaa objektina, mutta väärässä asennossa. Tämä on helppo korjata, mutta vaatii siis pientä osaamista. Suoraan projektiin liittämällä tulos oli huono. Huomattuani, että vain OBJ:ssä on mukana Sonyn logo, lisäsin 3D-ohjelman alkuun ”rotx 90”. Televisio nousi kauniisti pystyyn, mutta kuvaa siihen ei tullut. 2D-symboli korjaantui hitaan project2{4}-komennon ansiosta automaattisesti. Käännöksen olisi voinut tehdä myös Rhinossa. 

Kumpi miellyttää? Sammutettu TV, joka sai automaattisesti oikeat materiaalit, mutta piti itse kääntää pystyyn – vai televisio, jossa on kuva, mutta materiaalit piti itse parametrisoida.

FBX toimi kuten OBJ, mutta huonommin – mielestäni käyttökelvottomasti. Huomatenkin eri formaateissa 3D-mallit saattavat olla erilaisia. Nyt tuli esimerkiksi vaikutelma, että Sony-logo oli mukana vain OBJ-tiedostossa. 

Tuotujen objektien 2D on mitä sattuu. RFA aukeaa kauniisti objektiksi, ja SKP on parhaimmillaan liitettynä suoraan projektiin. 

3D:ssä tuontitapojen väliset erot ovat vielä suuremmat kuin 2D:ssä.

Yhteenveto 

Nykyisessä Archicad 25:ssä toimivia tapoja tuoda objekteja on kaksi: RFA-tiedosto, joka avataan objektiksi (Arkisto > Kirjastot ja objektit > Tuo RFA GDL-objektina…), ja SKP-tiedosto, joka tuodaan objektiksi liittämällä (Arkisto > Yhteentoimivuus > Liitä… > Liitä tiedostosta…).

Lisäksi Rhinosta voi tuoda varauksella materiaalia (Arkisto > Kirjastot ja objektit > Tuo 3DM GDL-objektina…).

Graphisoft lienee viime vuosina niin keskittynyt BIM-asioihin, että perinteinen 3D on päässyt rapistumaan. Onneksi 3D-tallennusmuotoja on vielä toistakymmentä. Kokemuksesta voin kertoa, että niitäkin täytyy kokeilla, ennen kuin tietää, mikä tiedostomuoto toimii omassa työnkulussa. 

Tämä vaatii hiukan aikaa ja harrastuneisuutta. Kannattaa aina kokeilla myös toisella tavalla – tätäkin kirjoitusta piti korjata monta kertaa uusien havaintojen myötä, ja varmasti vieläkin olisi viilattavaa. 

3D-objektien tiedostomuotoja