Iterointi SketchUpilla

Mallinnusohjelmana SketchUp on rakenteeltaan yksinkertainen, ja siksi myös jäykän hierarkkinen. Se on suunniteltu tehtäviin, jotka etenevät yleisestä yksityiskohtiin, perusmuodoista monimutkaisiin. Työn kuluessa pintojen määrä moninkertaistuu. Mallinnettaessa täytyy kuitenkin toisinaan pystyä palaamaan takaisin aiempaan vaiheeseen – menettämättä paljoa jo tehtyä työtä.

Tällainen iterointi (ts. edestakainen työnkulku, lat. iterō = ”tehdä uudelleen”, ”toistaa”) askarruttaa paljon myös kehittyneempien mallinnusohjelmistojen laatijoita; ohjelmistot ja tiedostot ovat jo perimmäisen luonteensa puolesta aina puumaisia, ja kehämäisiä viittauksia on hankala tehdä.

Kuitenkin SketchUp on kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri työnkulkuohjelma (Workflow Program); työkaluna se taipuu moneen, mikäli on valittu juuri oikeat toiminnot kunkin tehtävän suorittamiseen – kuvittamiseen, tilakaavioihin, tilavarausten tekoon tai kaavoituksen määrävaatimusten sovittamiseen. Perustekniikkaa voidaan täydentää pitkälle hiotuin askelin, joilla päästään nopeasti haluttuihin luonnoksiin.

Käytännössä SketchUp on myös yksittäistyökalu, jolla työn vie loppuun yksi ja sama käyttäjä. Työ tuntee tekijänsä. Iterointi on kanssakäymistä mallintajan oman luomuksen kanssa.
Millaiseksi SketchUpin työnkulku sitten tulisi kehittää, jotta mallintajan omia jälkiä pitkin palaaminen olisi mahdollisimman vaivatonta?

SketchUpin toimintojen hyödyntäminen

Vähäpintaisena vektoriohjelmistona (Low-Polygon Modeling Program) SketchUp tuottaa parhaiten laatikkomaisia solideja eli umpinaisia kappaleita – toisin kuin kehittyneemmät mallinnusohjelmistot, joilla voidaan erilaisten muokkainten avulla hallita hyvinkin monimutkaisia avaruuspintoja. Suurin osa rakennuksista on kuitenkin edelleen suorakulmaisia, ja orgaanista mallintamista tarvitaan niiden suunnittelussa lähinnä muussa kuin ulkomuodon tuottamisessa. Tämäkin SketchUpin rajoitus voidaan kääntää eduksi ja hyödyntää työskentelyssä.

SketchUpilla on siis paras aloittaa aina yksinkertaisista palikoista. Näitä sitten pienitään ja muokataan sitä mukaa kuin malli kehittyy. Komponentoidut palikat voidaan myös korvata kirjastokomponenteilla mallin ulkopuolelta (Valinta > Heittovalikko > Dynamic Components > Swap Component).

SketchUpin "selkkaustyökalu"

SketchUpin työkaluihin kuuluu Intersect Faces, jonka voisi kääntää vaikkapa selkkaustyökaluksi. Toiminto hyödyntää boolettamista, ja vaihtoehto With Model piirtää ulkoisten kappaleiden leikkaushahmon komponentin sisäpuolisiin pintoihin. With Selected piirtää kuitenkin kappaleiden ulkopuolelle näiden yhteiset leikkaussärmät.

Seuraavassa esimerkissä on pienen talon tärkeimmät mitat luotu tiedostoon eri kappaleiksi (Solid Component). Ne ovat kolmiulotteisia muistiinpanoja, joiden avulla tuotetaan tilojen perusluonnos. Mittakappaleet jäävät tiedostoon omalle tasolleen (Zones, violetti väri), ja niitä voidaan milloin tahansa tarkastella ja muuttaa silloin, kun hankkeen parametrit (reunaehdot) muuttuvat.

Mittakappaleet sisältävät esimerkiksi seinien ja laattojen paksuuksia, ontelolaattojen jännevälejä, kerroskorkeuksia ja vastaavaa suunnittelussa huomioon otettavaa. Kappaleet laaditaan siten, että ainoastaan yksi mitta on merkitsevä. Komponenttien venytys on syytä estää tämän mitan suunnassa (Valinta > Heittovalikko > Dynamic Components > Component Attributes > Scale).

Toimitaan näin:

• Tasojenhallinnassa (Window > Tags) käännetään kaikki tasot pois näkyvistä, paitsi perustaso (Untagged, entinen Layer0) ja Zones. Perustason väri on valkoinen, ja se on vallitsevana tasona.
• Tyylienhallinnassa (Window > Styles) luodaan yhdistelmä: valitaan pinnaksi Face > Wireframe (rautalankamalli), viivaksi Edge > Color by Material, sekä merkitään Profiles, Endpoints ja Depth Cue. (Kuva 2). Merkitään mallinnusosioon Color by Layer. Taustaosiossa Background merkitään pois maan ja taivaan väri (Sky, Ground). Taustaväristä Background tehdään tummahko ja harmahtava (Low saturation).
  
  
  Kuva 2
  
  
• Tallennetaan ominaisuudet eri tyylinä tiedostossa käytettäväksi ("Tasorautalankatyyli"). Tyyli voidaan myös tallentaa varalle eri kansioon tyylienhallinnan alemman ikkunan kautta (plus-merkki ylhäällä).

• Seuraavaksi valitaan asiaan kuuluvat mittakappaleet sekä hiiren kakkosnäppäimen kohdevalikosta Intersect Faces > With Selected (tai sisällönhallintaikkunasta Windows > Outliner) (Kuva 3).
  
  
  Kuva 3

• SketchUp piirtää hetken kuluttua kappaleiden leikkaussärmät näkyviin (Kuva 4).
  
  
  Kuva 4
  
• Mittakappaleiden taso Zones käännetään pois näkyvistä.
• Komponenttienhallinnan (Windows > Components) kautta tuodaan valmiiksi laadittu peruskappale (1.0 * 1.0 * 1.0 m), joka napautetaan kiinni juuri syntyneeseen "selkkauskehikkoon" (Kuva 5). Komponenttia venytetään (Tools > Scale) kehikon pisteisiin, kunnes on saatu aikaan huonekappale, joka noudattaa mittakomponenttien asettamia rajoituksia.

Kuva 5

• Komponentti eriytetään (Kohdevalikko > Make Unique). Tämän onnistumiseksi on tiedostossa oltava jo ainakin yksi toinen tapaus samaa komponenttia. Toinen tapa on tuoda peruskomponentti ulkopuolisesta kansiosta komponenttienhallinnan kautta, jolloin SketchUp tekee uudesta tapauksesta automaattisesti ainutkertaisen ("Peruskappale#1").
• Komponentti nimetään uudestaan ("Makuuhuone") ominaisuuksien hallintaikkunassa (Windows > Entity Info). Sen mitat vakiinnutetaan (Kohdevalikko tai Outliner > Scale Definition). Tarkista ominaisuuksien hallintaikkunasta ennen venytyksen hyväksymistä, että komponentin tapauksia on tiedostossa tosiaankin vain yksi.
• Huonekomponentti siirretään vastaavalle tasolleen (Entity Info > Tag), ja se häviää näkyvistä.
• Näin jatketaan, kunnes kaikki talon huonekappaleet on luotu. Selkkauskehikko poistetaan lopulta tarpeettomana, kun kaikki luodut komponentit on siirretty pois perustasolta (Select All > Delete).
• Tarpeen vaatiessa, esimerkiksi talon peittoalan muututtua, palataan tähän työnkulkuun ja määritetään peruskomponenttien koko uudestaan.

Muistettavaa:

• Komponentin sisällä olevat alikomponentit, kuten ovi- tai ikkuna-aukot, täytyy palauttaa alkuperäisiin mittoihinsa isäntäkomponentin venytyksen jälkeen (Valinta tai Outliner > Kohdevalikko > Reset Scale).
• Luotettavan pinta-alatiedon saamiseksi komponentista täytyy ohjelmistoa kehottaa luomaan se vielä uudestaan (Valinta tai Outliner > Kohdevalikko > Dynamic Components > Redraw).